Imetyspaita Nanson kankaasta. Kaava oma, muokkailtu niin että vihdoin istuu hyvin (tajusin viimein mistä kaava kiikasti). Ei kuitenkaan asukuvia, rouvashenkilö näytti niin tukevalta kuvissa ettei niitä kuvia mielellään katsele. Varmaan väärentävä linssi? 

Muutama minulle tärkeä asia imetyspaidoissa: riittävän pitkä helma, tiukka rinnan päältä mutta löysä mahan kohdalta sekä sopivan pitkä yläetukappale mikä kaartuu edessä alemmaksi (istuu paremmin). Alaetukappaleen kuminauhan jätän kiristämättä n. viiden sentin matkalta molemmissa reunoissa jotta alaetukappale ei vedä liikaa.

Kuvassa vasemmalta Tähdenpyörittäjä, Knihti, Herodes, Murjaani. 

Askarreltiin lasten kanssa. Pojilla on ilmeisesti sikainfluenssa ja joutuu keksimään kaikenlaista viihdykettä kun eivät enää ole petipotilaina mutta ovat vielä kipeitä. Knihti on neljävuotiaan taideteos. Minä tein ensin Herodeksen ja se sai tuomion tylsyydestä ja moitteet punaisesta mekosta. Vaihdettiin sitten lennosta tyyliä ja lisättiin viitta Herokselle. Jos jaksetaan tehdään uusi Herodes, vähän mahtipontisempi.

Materiaalit: huovutettuja villapaitoja, nahanpalasia, liimaa ja puutikku.

Otin yhden puvun tekemisestä kuvasarjan siitä miten minä puvun ompelen, helpompiakin tapoja toki voi olla. 

Ensin ompelen päällisen ja vuoren erikseen. Vuoreen jätän kääntöaukon. Tai yleensä unohdan sen ja sitten puran... Etu- ja sivukappale ommellaan lahkeesta hieman yhteen, taisin laittaa hakin sille kohtaan jotta ei tarvitse joka kerta summassa ommella.

Seuraavaksi ompelen hupun päällisen ja vuoren yhteen. Aloitan n. 5cm sivukappaleen puolelta. Sitten mittaan suunnilleen sopivan (n.20cm tai hiukkasen enempi) kuminauhan ja ompelen sen päällisen hupun saumanvaroihin kiinni. Huppu toimii myös ilman kuminauhaa, ompahan vain hieman aukinainen edestä.

 Käännän hupun oikein päin ja ompelen kuminauhakujan. Ommellessani koetan pitää huolen siitä, ettei kuminauha joudu tikkauksen alle. 

Päällisen ja vuoren ompelen useammassa erässä. Tässä vaiheessa huomaa miten fiksua oli aloittaa hupun sauman ompelu jo sivusaumojen kohdalta. Nyt siitä on helppo jatkaa. Ompelen sivukappaleen saumat ja keskikappaleen saumat erikseen. Ennen kuin käännän puvun oikein päin viistoan keskikappaleen yläkulmat ja leikkaan tuohon haarasaumaan pieniä viiltoja jotta ne kääntyvät kauniimmin.

Sitten vielä käännetään puku ja tikataan reunat. Lopuksi laitetaan nepit tai ommellaan tarrat kiinnitystä varten sekä ommellaan kääntöaukko umpeen. Tunnustettakoon, että nuo kääntöaukot jäävät itseltäni melkeinpä järkeään auki... 

Kankaat kaapin pohjalta, alkujaan kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta. Mieheni jo kuittaili että pitäähän nukella monta pukua olla kun niin paljon sotkee. Mokoma kehtasi naureskella vakavalle asialle. Puvut eivät ole onneksi meille tulossa vaan kummitytöt saavat niitä joululahjaksi. Ei saa näyttää kuvia eteenpäin vielä jos täällä käy tyttöjen vanhempia.

Nahkasaappaat. Pikkuveli tosin väitti kumppareiksi. Kengät aukeavat kokonaan takaa joten ne on helppo laittaa jalkaan. 

Kaikkiin piirsin itse kaavat. Pitää vielä vähän muokata niitä, mutta kyllä nämä ihan käypäiset leikkeihin ovat. Neiti vain jostain syystä on ihan hermona kun näkee vaatteet nuken päällä ja kiskoo niitä pois. Kalakankaan alkuperää en muista, joko olen saanut sen mummulta/tädiltä tai ostanut kierrätyskeskuksesta. Muistaako mummu? Sisuksen velour on liian haaleanvaaleanpunaista jotta siitä voisi neidille mitään tehdä. Ressu on perinyt valkoisen ihoni. Tuhosin sitä sitten urakalla nukenvaatteisiin.

Puvun kaava on tekeillä, hieman vielä on tietoteknisiä ongelmia. Kaavat sain piirrettyä koneella mutta vielä pitää saada ne prikulleen oikeankokoisiksi. Muutin hieman etukappaleita ja jätin ylimääräiset lipareet pois. Pari pukua olen tehnyt uusilla kaavoilla mutta piti saada nämä uudet ensin esiteltäviksi...

Tällä hetkellä keskeneräisiä projekteja varmaan kymmenkunta, tukin sitten taas blogin täyteen jahka saan ne valmiiksi. Onneksi olen oppinut käyttämään ajastinta joten saan ne pikkuhiljaa tänne eikä tarvitse kerralla heittää.

Puku ilman nukkea:

Ulkopuolen puuvillakangas jäi yli kummitytön takista. Alkujaanhan kangas oli verho kirpparilta. Sisuksena tädiltä saatu velour. Tarrat Minskulta kun hän tyhjensi varastojaan. En tykkää noista tarralistoista, toteuttanen ne toisin päin jatkossa.

Olisiko kaavalle kiinnostusta? Voisin sen saattaa digitaaliseen muotoon jahka saan sen muokattua loppuun. Sikäli mikäli joku haluaa sen.

Materiaalina naisten S-kokoinen villaneule kierrätyskeskuksesta. Ei kaavaa, summittaisena apuna leikkaamisessa taisi olla joku yökkärihaalarin kaava. Tällä kertaa ei ole raglanhihoja kun halusin säästää alkuperäisen puseron kauluksen. Mekko on vielä reilu, saapa sinne odottavien vaatteidenkin laatikkoon jotain lisäystä. Koko taitaa olla n. 86.

Sain laminointikoneen lainaan ja laminoin kaikkiin koreihin lappuset. Ihan hyvä, sillä pieni neitonen vainoaa kaikkia lappuja mihin yltää, yrittäen epätoivolla repiä ne irti. Lappuja on vaatekaapeissa, eteisen kaapissa, pyykkikoreissa, kylpyhuoneen kaapissa...

Materiaalit:

• pitkän nahkatakin helma ja vyö, takki kirpparilta
• käytetty vetoketju kierrätyskeskuksesta
• kierrätyskeskuksesta myöskin laukku mistä nappasin talteen hihnan metalliosat
• vuoren pussilakana ja lakana kirpparilta
• langat ja kuminauha uutena

Laukku on juuri sopivan kokoinen, sinne mahtuu paljon mutta ei ole kuitenkaan jättiläismallia. Hihnan saa tarvittaessa irti, mikä on kätevä ominaisuus kun lasta kantaa liinassa. Laukun saa tällöin pujotettua osittain liinan alta. Taskuja on riitävästi joten tavarat saa ositeltua, hyödyllinen ominaisuus lasten kanssa liikuttaessa. Vetoketjutaskuja en laittanut, ei mulla koskaan ne kuitenkaan ole kiinni. Hihna on pitkä ja säädettävissä, voi kantaa yli olan ja saa rattaisiin näppärästi.

Piirtelin kaavan itse, helmakappale määräsi koon. Tokihan siinä on virheitä mutta eivät ne käyttöä haittaa. Vetoketjun viereisiin nahkakappaleisiin olisi näköjään pitänyt silittää tukikangas, jotta nahka ei olisi venynyt ja vetoketju kupristellut. Tiedänpä vastaisuudessa mikäli innostun nahkaa käsittelemään.

Itse olen ihan innoissani laukusta. Mitä tykkäätte?

Hella-lavuaariin on tulossa kaatopaikan kierrätyspisteeltä otetut hellannupit sekä nahkavyöstä kahvat. Hanaa on etsitty mutta ei ole kierrätyskeskuksessa vielä oikeanlainen tullut vastaan. Haluaisimme sellaisen vanhanaikaisen hanan missä kylmä ja ja kuuma vesi ovat tulleet eri vääntimistä. Kaapissa on nykyisin toinenkin ovi paikoillaan. Hella-lavuaarin ohjeet sain eräältä ysv-foorumilaiselta, samaiset ohjeet löytyvät myös Esko Kuokkasen kirjasta Vaarin lelukirja. Mieheni teki hella-lavuaarin, korotimme sitä tosin jonkin verran ohjeeseen verrattuna. Vanha naulakko on eräästä hotellista minkä irtaimiston isäni kymmenkunta vuotta sitten osti.

Penkin ja pöydän mieheni teki piirustusteni mukaan vanerista. Osat olivat viime talven lastenhuoneessa ja toisen penkin jalat hävisivät. Epäilen vieneeni ne varastoon hermostuttuani jaloissa pyöriviin levyihin. 

Naulakko oli edellisessä kodissamme eteisessä. Rautakoukut Kärkkäiseltä ja alla petsattu lankunkappale. Painaa muuten melkoisesti.

Verhotanko Ikeasta, verhokangas kierrätyskeskuksesta. Sopivasti kankaassa oli kolme pääkallon kuvaa. Tilaustyössä tuli vain väärinkäsitys, esikoinen olisi halunnut verhot jotka peittävät koko ikkunan. Sellaiset lupasin sitten ommella yläkerran kahteen ikkunaan.